Lähdettiin tsekkaamaan Huovilanpuisto Kärkölässä. Aina siitä ohi ajellessa pitänyt poiketa katsastamassa millainen puisto on.
Paikka olisi vaikka hyvä eväsretkeä ajatellen, vaan me kun päästiin parkkipaikalle niin alkoi heti aikamoinen ukonilma, mutta kirkastui sitten.
Itse puisto on maisemapuisto lehtomaisessa purolaaksossa, jonka on perustanut Carl Constantin Collin. Collin oli insinööri ja tilanomistaja 1863-1941, taisi olla melkoinen pelimies myös, koska arvellaan menettäneen rahojaan Monacossa kasinolla...
Puiston yhteydessä on Kärkölä-Seuran ylläpitämä kotiseutumuseo, jossa on reippaasti tutkittavaa. Kaikki rakennukset ovat muualta paikalleen siirrettyjä. Pihapiirin rakennuksissa oli paljon nähtävää mm. kellosepän esineistökokoelma -Kärköläläinen kelloseppä August Herman Alander 1885-1960.
Paljon oli hienoa talonpoikaisesineistöä. Osa rakennuksista oli valitettavan huonossa kunnossa, olisi hienoa jos tällaista perintöä pystyisi säilyttämään -kustannuskysymys tämä lienee...
Puiston perältä löytyi kiva lato, jossa yllättäen oli esillä Matti Happosen ja Mikko Kerttulan taidetta teemalla "Maalla, melkein kaupungissa".
Matti Happosen teoksista esillä oli akryyli- ja öljyvärimaalauksia sekä tilateos. Teosten syntyyn on vaikuttanut jokin henkilökohtainen havainto tai tunne, jonka taiteilija on kokenut kulkiessaan luonnossa. Ehkä juuri tästä syystä kokonaisuus oli mielenkiintoinen. Maalaukset sisälsivät kolmiulotteisia elementtejä. Teokset olisivat päässeet paremmin esille kunnolla valaistuina.
Mikko Kerttulan "valokuvia maalta, melkein kaupungista" -kokoelmassa oli valokuvia Kärkölän asukkaista, paikoista ja tunnelmista. Kuvaaja on halunnut tutkia ja tallentaa syntymäkuntansa arkea ja kunnan murrosta.
Happonen: Autiokylä- akryyli ja puu
Happonen: Reviiri- lasikuitu, maali, betoni ja puu
