Tällä lähijaksolla päästiin tutustumaan Tolkkilan Kartanoon Korialle 17.-19.10.2019
Lähijaksoon valmistauduttiin mm.
lukemalla kirjoja
pohtimalla omia henkilökohtaisia "kilvoittelutehtäviä" eli tiimimestarikoulutuksen kanssa yhtä aikaa suoritettavan tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon näyttöjä /suoritushaasteita
tutustumalla innovatiivisiin yrityksiin
vierailemalla tiimimestariryhmän kollegan luona
pohtimalla luovuutta ja omia luovuuden lähteitä
Tämän lähijakson aloitus menikin hyvin mielenkiintoiseksi ja huumori kukki runsaasti, niin kuin meillä aina.
Lähijakso sujui käänteisessä järjestyksessä joten aloiteltiin ringissä kertomalla mitä viedään tältä jaksolta käytäntöön. Sitten ansaittiin lillatrenaremerkit (apuvalmentaja joka oppii valmentamista) ja otettiin pönötyskuvat. Lillatrenareina Jyrä, Arja ja minä.
Toki heti alkuun me lillatrenaret kerroimme kalamaljassa myös palautteen, jonka tulimme saamaan omalta tiimiltä eli purettiin toistaiseksi kokemattomia kokemuksia! "oma palautteeni":
esitin kysymyksen muotoon puettuja ideoita (-)
rohkaisin rikkomaan rajoja (+)
Tämän jälkeen tiimit synnyttivät ensimmäisen kerran.
Hieno tiimini Elina, Kati J, Ilona, Katja P ja Leena lähti hurjaa vauhtia synnytykseen, teemalla "luovaa innovointia".
Relevantti synnytyksessä käytetty teoria: Wagner Tony, Creating Innovators: PPP Play to Passion to Purpose ➡ leikki, intohimo ja tavoite, halu vaikuttaa /muuttaa maailmaa = motivoituneet nuoret innovoijat!
Tässä hyvä pätkä Tony Wagner :
tarvittavat taidot, kestävästä ekonomia, innovointi, tiimityöskentely, projektioppiminen, erehdyksen kautta oppiminen! Taito ja Tahto on tärkeäämpää kuin Tietäminen!
Tiimin synnytyksen lähtöajatus oli "ajatuksellisen jumin avaaminen kehollisesti". Tiimi eteni synnytyksessä niin nopeasti että olin joissain kohdin aika pihalla -ehkä hyväkin niin ei tullut puututtua liikaa tiimin toimintaan 🤔.
Tiimi synnytti toiminnallisen aktiviteetin johon kaikki osallistuivat. Ensin kaikki hakeutuivat asentoon, jonka kokivat visualisoivan omaa aivojumia. Sen jälkeen otettiin "lapsuuden lempileikki" -asento. Sitten pienissä ryhmissä juteltiin "mikä elementti on jäänyt elämään, mikä on se passion, joka saa syttymään".Lopuksi otettiin asento joka kuvaa omaa flow-tilaa.
Mielestäni mielettömän hieno synnytys tiimiltä jo heti tämä ensimmäinen! Olin aika innoissani ja se olisi pitänyt jakaa myös ulospäin. Tässä petrattavaa valmentaja-Katjalla...
Sitten lähdettiin tiimin kanssa kohti toista synnytystä teemalla kilvoittelutehtävien kehittäminen/ratkaiseminen.
Alkuun oli tietenkin tärkeintä kirkastaa tiimille aikataulu ja etenkin ruokatauot 😁
Lillatrenaren hommana oli selventää innovaation termistöä /käsitteitä tiimille alkutaipaleella. Selvitin käsitteitä fläpille näin:
Luovuus = uusien asioiden ajattelemista
Keksiminen = uusien ideoiden, prosessien ja menetelmien luomista
Innovointi = uusien asioiden tekemistä
Innovaatio = käytäntöön omaksuttu keksintö, pitkä tie
Hetken päästä jo mietin olisiko ollut parempi antaa asiayhteyden käsitteisiin tulla ensin luonnostaan tiimiltä itseltään keskustelun lomassa ja vasta sitten poiketa selventämään käsitettä -tiimi oli palautteessaan sitä mieltä että nopea käsitteiden avaus oli ihan ok...
Hiukan jo "tavaksi" lähijaksoilla on muodostunut avata heti alkuun luettuja kirjoja lähijakson aiheesta, mutta tiimi päätti että ei puretakaan luettua tietoa vielä, listataan vaan kirjat ensin (jotta valmentajat näkevät mitä tietoa on hankittu) sekä kerrotaan kiteytys omasta kilvoittelutehtävästä.
Tiimillä oli paljon asiaa jaettavana ja keskustelu jatkui ja jatkui. Oli apuvalmentajana haastavaa olla hoputtamatta tiimiä keskustelussaan, jotta pysyttäisiin aikataulussa. Ehdotin tiimille "vedenjuontitaukoa". Tauon jälkeen tiimi pääsikin jo eteenpäin ja alkoi aika sujuvasti etsimään haasteita joiden ratkaisemisesta voisi useampi tiimiläinen hyötyä kilvoittelutehtävässään.
Paljon keskustelua tiimillä ja hyviä ideoita seuraavan synnytyksen teemasta. Tässä kohtaa lillatrenarena yritin taas hillitä itseäni etten hoputa tiimiä tavoitteen kirkastamiseen.
Lillatrenareiden kesken pidettiin aina etukäteen sovittuun aikaan pieniä välipalavereita "tulenjohtohuoneessa". Aamulla kaikki vaihtavat työskentelypaikkaa, jotta uudet ajatukset virtaavat taas.
Päivän iltafiilikset olivat "älä puutu" ja "älä ohjaa". Oikeastaan pelotti hiukan kun kaikki oli mennyt aika ok...
Perjantaiaamuna tehtiin ringissä koko tiimin kanssa pieni välitsekkaus missä mikäkin porukka on menossa, jonka jälkeen jatkettiin hommia.
Tiimini alkoi miettiä aiheidensa supistamista. Joku teki tiivistä tuttavuutta puhelimensa kanssa ja toinen ei juuri osallistunut jutteluun. Alkoi tulla tiivistä tunnelmaa kun haluttiin eri asioita ja haluttiin myös uutta tehtävänannon kiteytystä. Sitä ei kuitenkaan lillatrenarelta tullut koska olin päättänyt että tiimi päättää itse mikä muodostuu päämääräksi tässä matkassa. Homma alkoi mennä todellakin epämukavuusalueelle ja tunnelma tuskaiseksi. Oli työn takan olla puuttumatta.
Yllättäen tiimin keskustelu muodostuikin keskusteluksi heidän työskentelytavoistaan, luovuudestaan ja siitä että kaikki pitää saada mukaan työskentelyyn ja keskustelemaan -tiimi huomasi itse että nyt ei homma toimi. Tiimiläiset purkivat fiiliksiään, kannustivat myös toisiaan ja pohtivat miten pääsisivät tästä jumista.
Lillatrenareiden kesken pidettiin juttutuokio ja mietittiin oman tiimini tilannetta. Päätettiin laittaa ristipölytystä liikkeelle ruokatauon jälkeen. Halukkaat saavat lähteä piristyskierrokselle toisiin tiimeihin.
Tiimiläiseni olivat lillatrenareiden palaverin aikana ottaneet pienen kehollisen tuokion "norjalaisen jalkaleikin" ja sen sekä avoimen, luottamuksen ilmapiirin ansiosta homma alkoi taas edetä.
Nyt oli ison kolahduksen paikka: tiimi reflektoi omaa toimintaansa ja huomasi että oli alitajuisesti (?) toimittu juuri niin kuin olivat edellisenä päivänä synnyttäneet PPP-jumin avauksen työkalun. Tästä oli hyvä lähteä taas matkaan!
Ruokatauon jälkeen ristipölytys onnistui hienosti. Paljon uusia näkökulmia ja ideoita kehiteltiin puolin ja toisin.
Välillä käytiin katsastamassa Johanneksen uusia fläppejä jonka jälkeen käytiin happihypyllä.
Ilman Post It lappuja ei tule mistään mitään 😁
Ulkoilun jälkeen tiimi alkoi heti miettimään synnytystyyliä. Tuloksena neliosainen Dialogisauna -kokonaisuus, jossa apuväline dialogiseen keskusteluun:
1. vaihe esittelee raamatun Kolossalaiskirjettä liittyen "dialogiin valmistautumiseen":
3:8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne
3:9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
3:10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan
3:11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus
3:12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen
3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa
3:14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side
2. vaihe on toiminnallinen harjoitus "portaat" jossa jokainen kuvaannollisesti "laskeutuu dialogisaunan pukuhuoneeseen" ja "riisuu koriin vaatteen" eli ajatuksen /ajattelutavan /ominaisuuden jonka haluaa jättää dialogikeskustelun ulkopuolelle esim. kärsimättömyyden, kiireen, häpeän, kateellisuuden, suorittamisen, ennakkoasenteet, olettamisen jne. Riisumiskierroksen jälkeen jokainen "pukee toisesta korista ylleen jonkin vaatteen" eli jotain jota haluaa tuoda mukanaan noustessaan dialogikeskusteluun esim. nöyryys, tarkkaavaisuus, hyväksyntä, innostus, leikki, rohkeus, iloinen ilme, ennakkoluulottomuus, kunnioitus, hetkessä oleminen, kuuleminen, kiinnostus, avoin mieli, huumori jne.
3. vaiheessa jaettiin padletlinkki, jonne voidaan koota yhteinen ideapankki toimivista koetuista menetelmistä joilla kehittää /oppia dialogia.
4. vaiheessa kerrottiin tarina tiimin synnytysprosessista ja tuo hieno kehollisen juminavauksen käyttö tiimin työskentelyssä sekä avoimuuden ja luottamuksen tärkeydestä.
Lillatrenare oli synnytysten jälkeen aivan katki, mutta samalla tosi ylpeä tiimin toiminnasta. Oli hienoa nähdä tiimin erilaisia vaiheita työskentelyn aikana ja tiimi teki kaiken ihan itse! Tiimi onnistui omasta ansiostaan! Parasta oli kun tiimi itse iloitsi siitä, että selvittivät haastavan tilanteen ja pääsivät eteenpäin. Minä en siis tehnyt mitään ja tämä saa olon tuntumaan jotenkin ulkopuoliselta, tarpeettomalta?
Vaikeinta lillatrenarella oli ne kohdat kun piti päättää että puuttuuko vai ei puutu. Myös pysyminen päätöksessä oli haastavaa.
Tiimille pitää antaa tilaa ja vapautta 💜.
Opin jaksosta myös sen että valmentajapari omassa työssä on oikeasti ihminen jonka kanssa yhdessä voi ratkoa asioita, ideoida, vaihtaa ajatuksia ja saada apuja.
Tämä jakso antoi paljon valmentajafilosofiani hahmottamiseen.
Lauantai aamuna lillatrenaret saivat palautetta omalta porukalta ja sen jälkeen totuttuun tapaan istuttiin kalamaljaan kertomaan palaute muillekin:
rauhallinen olemus
kriittinen itseä kohtaan, hyvää itsehavainnointia
puuttumattomuus toteutui, ei puuttunut niin että olisi muuttanut jotakin
antaa kannustavaa palautetta
saa kehua /on lupa kehua enemmän ääneen ja myhäillä vähemmän
Ennen lounasta ja kotiinlähtöä tehtiin vielä jakson prosessiarviointi joka päätettiin meidän sakissa toimittaa kävelykokouksena. Pohdittiin että:
käänteinen aloitus toimi, poisti jännitettä ja toi hauskuutta
vaikka ympäristö ei ollut "luksusta" niin toimi silti, koska täällä ollaan vain me, tiiviisti yhdessä ja hiukan tilaa soluttautua erilleen tarvittaessa
ulkoilumahdollisuudet ja keli olivat kohdillaan
kaikki synnytykset onnistuivat ja olivat käytäntöön vietäviä hyödyllisiä
oli jakamisen meininki
Johanneksen loppukaneeteista jäi mieleen seuraavat:
innovaattori jaksaa pitää liekkiä yllä
johtajat arvioidaan sen mukaan millaisen työyhteisön he kasvattavat
